Taivas vetäytyi hiilenharmaaseen pilvipeittoon. Navakka tuuli alkoi heiluttaa puita ja pensaita, pian ensimmäiset vesipisarat jo putosivat maahan. Helteisen kesän kuumat ilmamassat seisoivat paikoillaan kuin patsaat, ja yllättäen pohjoistuuli alkoi vyöryttää niiden sekaan kylmää ja koleaa. Tämä kylmä ilma kiilautui lämpimän alle, ja taivaalle alkoi kertyä korkeita ukkospilviä. Niiden sisällä olevat pisarat ja rakeet hankautuivat toisiaan vasten aiheuttaen paljon sähköä ja varautuneisuutta.
Pian varautuneisuus purkautui. Se oli luonnon oma voimannäytös, kunnioitettava ja hiljaiseksi vetävä. Ensimmäiset salamat leimahtivat, niitä seurasi kumea jyrinä ja vesimassojen valtava ryöpytys. Teoriassa salamat olivat pelkkää sähköä ja ne vain tasoittivat potentiaalieroja, mutta käytäntö oli toista. Tämä ukkosmyrsky tuhosi ja poltti.
Taivas oli musta ja jossakin pilvipeiton seassa räiskyi ja välkkyi. Salamat löivät ja vesi kohisi, vieden mukanaan kaiken, joka vain irtosi rutikuivasta maasta. Ihmiset vetäytyivät suojaan ja katselivat ikkunoista, millainen voima luonnolla saattoi olla.
Yksi salama iski erääseen taloon. Valtavan äänen ja leimahduksen jälkeen alkoi haista savu. Liekit leimahtivat, ja tuli alkoi niellä puuta ja rakennusainesta. Kaikki materiaali, mikä vain pystyi palamaan, syttyi. Se ei ollut kenenkään syy tai kenenkään huolimattomuutta. Se oli ainoastaan kesän pahin ukkosmyrsky, jonka kohteeksi joutui kaikki, jotka seisoivat sillä alueella taivaan alla.
Tontilla oli kaksi rakennusta. Toinen niistä oli nyt ilmiliekeissä, toisessa talossa sammui valot. Rakennukset oli nimittäin suunniteltu niin, että sähköt kulkivat ehjään rakennukseen sen talon kautta, joka nyt kohisi ja tuhoutui liekkien voimasta. Nurinkurista oli se, että vaikka ilma oli täynnä sähköä, nyt ne katkesivat asuttavasta rakennuksesta. Tuli humisi, tuuli ulvoi ja jostakin alkoi kantautua sireenien ääniä.
Kun ihmisellä on hätä, silloin pidetään kiirettä. Pelastusyksikkö saapui paikalle pillien ja vilkkuvalojen saattelemana. Tulipaloa alettiin sammuttamaan ja samalla varmistettiin, ettei henkilövahinkoja satu. Suojavarusteisiin puetut palomiehet uhmasivat luonnonvoimia, ja kylmä vesisuihku alkoi ryöpytä paloletkusta kuumaan tulipesään.
Myös 24 Center sai avunpyynnön. Kuvauksessa kerrottiin, että salama oli tuhonnut rakennuksen, jonka kautta kuljetettiin sähköt toiseen taloon. Pihalle oli tuotu sähkökeskus, josta pitäisi kytkeä virrat toiseen rakennukseen. Asiakaspalvelu välitti tiedon sähkömiehelle, joka pakkasi tavarat autoon ja lähti ajamaan kohteeseen.
Pian tehtävä oli suoritettu. Ukkosmyrsky oli ohi, mutta tällä kertaa se oli jättänyt rajuja muistoja itsestään. Palaneet laudankappaleet ja voimakas savun haju kertoivat omalla kielellään siitä, että joskus luonnonilmiöt ovat säälimättömiä. Toisaalta sammutettu palo ja keltainen valo rakennuksen ikkunoissa kertoivat siitä, että myös apua löytyy. Silloin kun elintoiminnot ovat vaarassa, ihmistä ei jätetä yksin.
Tämä tarina tapahtui oikeassa elämässä tänä kesänä. Uutisen aiheesta pääsee lukemaan linkistä:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006203866.html?ref=rss